Luit aivan oikein, viimeinen jakso virallisesti koulua ja sitten olisi kolme vuotta taisteltu kirjoituksia lukuunottamatta, purkkiin. Muistan, kun sain tiedon lukioon pääsystä, en uskonut aluksi ollenkaan. Miksi olisin uskonut? Eihän minusta mitään pitänyt tulla, saati mihinkään pitänyt päästä, tai niinhän ne sanoivat. Niin vain on selvitty rankat vuodet siihen pisteeseen, että viimeisiä aineita ja tehtäväkokonaisuuksia tehdään, jonka jälkeen vielä kirjoitukset vedetään kunnialla maaliin.
Lukion aikana olen kasvanut ihan järjettömän paljon ihmisenä, niin pakon edessä kuin omasta tahdostani. Ajattelin kirjoittaa teille siitä erikseen, koska tämän postauksen tarkoitus oli tulla nyt vihdoin sanomaan moi ja kertomaan, että jos nyt vihdoin kerkeäisin myös tätäkin puolta jälleen päivittelemään.
Olen myös päättänyt, että koska tiedän multa tulevan niin paljon myös sitä syvällisempää tekstiä niin kerran kuukaudessa alkaisin nyt kirjoittelemaan pohtivampaa postausta. Muita postausehdotuksia saa myös heittää, haluaisiko joku vielä sitä muutos-postausta? Ajattelin uskaltautua kaivelemaan arkistoja, jotta näkisitte miten on tähän pisteeseen tultu.
Toivottavasti lukijat löydätte tienne takaisin blogiini ja tietenkin tervetuloa te uudet,
Henskupauliina
