My Story-exercise edition

Olipa kerran tyttö, joka menestyi ala-asteelta alkaen kaikissa urheilukisoissa, niin juoksussa kuin hiihdossakin. Tyttö, joka rakasti urheilua yli kaiken. Tyttö, joka tiesi jo hyvin varhain haluavansa liikunnasta ammatin itselleen. Tyttö, jonka silmät loistivat kuin taivaalla tähdet hänen katsellessaan urheilijoita televisiosta. Samainen tyttö esiintyi aina vieraille kotonaan tanssien ja pomppien. Tuo tyttö aloitti ja sittemmin lopetti tanssin harrastamisen. Tyttö, jonka veli sai futarin sydämen sykkimään. Tämä tyttö rakastui nahkakuulaan ja halusi menestyväksi pelaajaksi. Teki kaikkensa, treenasi, treenasi ja treenasi. 

Paikallisjoukkueesta, sinivalkoraita-paitoihin asti. Tuli eteen päivä, joka tuhosi kaiken kuin tsunami konsanaan. Päivä, jonka haluaisin pyyhkiä pois ja muuttaa. Päivä, jonka takia tai syystä tästä tytöstä ei tullutkaan ammattifutaajaa. Päivä, joka avasi Niilin mittaiset kyynelkanavat. Päivä, josta lähti grammojen, sittemmin kilojen kerääminen. Päivä, jonka jälkeen hän ajatteli ettei enää ikinä innostuisi saati rakastuisi mihinkään lajiin niin syvästi sekä vankasti.

Tuon päivän jälkeen tyttö ei liikkunut, hän vain söi ja teki pakolliset askareet. Oikeastaan liikunnasta tuli jotain hyvin kaukaista ja pakkopullan tapaista hänelle.

Kymmenen kiloa myöhemmin, kuntosali kuulosti korvaan hyvälle vaihtoehdolle aloittaa liikkuminen uudelleen. Ensin salilla käyminen oli sitä "laihdutus" mielessä käymistä, joka sitten tyssäsikin aika nopeasti, koska tällä tavoin harjoitteleminen ja liikkuminen ei ollut tytön mielipuuhaa. Tyttö vaihtoi salia ja alkuhuumassa käytiinkin tiuhaan tahtiin ja hän treenasi liikunnanilon kautta. Silti homma tyssäsi taas..  

Samainen tyttö oli kuitenkin päättänyt ettei luovuta vaan lähti mukaan nettivalmennukseen, jonka aikana tytön muu elämä olikin melkoisessa myllerryksessä. Siitä lannistumatta tytöllä oli ja on tavoite, joka kiiltää silmissä kuin tähdet taivaalla; kisoihin hän haluaa, mutta valmiin kuntoisena, ei keskeneräisenä. Tätä tavoitetta kohti hän hamuaa, koko sydämmen täydellä rakkaudella. 

Uusi rakastuminen liikuntaan on siis löytänyt hänet. Jokaiselle löytyy se oma juttu. Luota siihen ja taistele unelmasi puolesta. 

Voit vain arvella kenestä tekstissä oli kyse. Näin toivottelen mukavaa torstai-iltaa juuri sulle! Aloitetaan viikonloppu auringolla ja hymyllä, eikös jookos?

Mulla onkin huomenna yo-kirjoitukset, filosofiaa.. 

Siitä johtuu blogin hetkellinen hiljaisuus ja parista muusta jutusta, joista postausta tuonnempana todennäköisesti.

Levollista yötä, -Henskupauliina

Se vaatii verta, hikee& loppuun asti painamista!

Syksyn ensimmäiset treenit!
Niin malttamattomana olin tuota ensimmäistä treeniä odottanut. 
Sairastelut on nyt sairasteltu ja tulehdusarvot ovat takaisin niin sanotusti maantasalla. Jes!
Vielä tämä viikko, kun ei ole omia henkilökohtaisia ohjelmia, niin treenailen muun muassa Metallisydämmen -treeneillä. Ne on sellaista ei kipuu ei hyötyy -tavaraa.
Syksyn eka oli:tämä treeni, kovana kakkosena tällä viikolla olisi tämä ja viikon kruunasi vatsareeni.Nyt on semmonen hampaat irvessä vetämisen fiilis, etten malta odottaa omia ohjelmia ja sitä että kroppa alkaa löytämään lihaksia näkyviin. 
Soittolistat on koottu uusista motivoivista biiseistä, joiden avulla jaksaa reenaa. Ja uusia treenikuteita hankittu, joissa on hyvä fiilis treenata.
Kaikki on täydellisen valmista kovaan treenikauteen. Kipu on ainut, jota pelkään.

Sillä tuo kipu, sehän vie ihmisen pois mukavuusalueeltaan, sieltä missä on helppoa ja nautinnollista olla. Ihminen on suunniteltu niin, että lopettaa yleensä toiminnan kun kipu tuntuu ylitsepääsemättömälle. Mutta liikunnan tuottama kipu, se on kipua jonka kohdatessa ei halua lopettaa. Se tuo viimeiseen toistoon puristuksen, jolla jaksat. Ne ovat ne kuuluisat endorfiinit (eli kropan omat mielihyvähormonit, joita tuottaa mm. liikunta, musiikin kuuntelu ja uni), jotka kropassa alkavat jyllätä. Endomorfiinit ovat yksi syy miksi harrastavat liikuntaa.
Mutta tuota kipua silti vihaan ja aina se jotenkin osaa yllättää. Vaikka tiedän( ja treenin jälkeen tietenkin toivonkin), että vaikkapa legdayn jälkeen menee ainakin kaksi päivää, järkyttävissä jalkakivuissa. Ja tässä kohtaa ihminen, joka ei pidä esim liikunnasta kysyisi, että kuka hullu sitä liikuntaa sitten harrastaa jos sillä saa itsensä kipeäksi? 
Sehän on niin, että kipu on eräänlainen palkinto, niiden upeiden näkyvien muotojen lisäksi, tietenkin. Palkinto siitä, kun salilla meinaat jäädä prässin alle, koska viimeinen toisto tekee niin tiukkaa. Palkinto siitä, että lenkillä vedetään veren kitkerä maku suussa intervalleja. 
Ja tämän kaiken päätteeksi sanotaan kysyville, kyllä nautin täysin siitä mitä teen! 
Joku voisi kutsua tällaista touhua kaistapäiseksi, mutta jokaisella on oikeus omaan nautinnonlähteeseensä, sinä voit saada nautinnon parista donitsista ja minä prässipainojen noususta. 

Mitä mieltä sä oot; onko liikunnan tuottama kipu järkevää vai täysin kaistapäistä kipua? Arvostatko treenin jälkeistä lihaskipua vai ärsyttääkö se suunnattomasti?

Next post: 

My Story 

-Excerise edition

Bloggari, Treenibloggari!

Koulut alkoivat ja niin se viimeinen vuosi lukiossa starttasi. Alku sujui, mutta sittenpä sieltä iski se ahdistunut, yliväsynyt ja innoton olo. Päätin; tällä kertaa tummanpuhuva piru ei saa valtaa, se ei saa otetta minusta. Näin päätin ja näin toimin! 

Jo pelkkä organisoimattomuus ja sekasorto, se saa ihmismielen ahdistumaan ja stressaamaan. Niinpä, first things first ja työstämään. Itselle tärkeät asiat, oma hyvinvointi, kunnon henkilökohtainen valmennus, liikunta ja kouluasiat, kaikki nämä päätin pistää kertaheitolla nippuun ja kuntoon.
Ja olo se on kevyempi, johtuuko se sitten organisoimisesta vaiko jostain aivan muusta, ken ties. Vielä ollaan vaiheessa siihen, että kaikki olisi täydellisessä järjestyksessä, mutta todella hyvällä mallilla ne ovat jo nyt.
Mulla alkaa piakkoin puolen vuoden valmennus, ensi viikolla alkumiitti Tampereella sitä koskien. Tästä en voisi olla enempää innoissani! Siitä kerron lisää sitten ensi viikolla(sorme syyhyten odotan pääseväni teille siitä kirjoittelemaan)
 En malta odottaa myöskään sitä tosiasiaa, kun lompakosta löytyy ajokortti ja sitten voin lähteä vaikka kl 22 salille tai lenkille Emäsalon upeisiin auringonlaskuihin. (Näinhän tulee todennäköisesti tapahtumaan, jotta koulukin saa oman osuutensa ajastani, koska salille on päästävä ja työt on hoidettava.)
Tämä maanantai on eräänlainen uusi alku, uusi alku paremmalle ja ehkä jopa stressittömämälle elämälle. Viime ajat olen nukkunut todella huonosti, voinut todella huonosti ja ollut ehkä vielä huonompi ihminen. Viime ajat, on herätessä ollut kamala olo, "onko pakko lähteä, voinko vaan vetää peiton korviin ja olla siellä ikuisesti, turvassa peiton alla". Ei enää! Elämänilo revitään sieltä mielentakapajulasta takaisin, se aito ilo, jonka tiedän olevan osa minua, sitä aitoa itseäni. JA ei tämä ei todellakaan tarkoita, ettenkö olisi kiitollinen, siunattu tai onnellinen elämäni asiosta. Aina vaan niitä ei näe, tummien linssien läpi. Elämä jatkuu, pirteämpänä ja tulevaisuus tuo parempaa tullessaan. Kun jaksaa uskoa valoisaan huomiseen, tulee sen aika vielä.


Toisiin kuvioihin ja asioihin vielä lopuksi, nimittäin keissin nimi on Treenibloggarit. 
Semmoiseen ihanaan sivustoon pääsin mukaan, bloggaajien joukkoon mahtavaan(vajaan 20 erilaisen bloggarin porukkaan!). 
Meitä kaikkia yhdistää tietyt tekijät: terveys, hyvinvointi, fysiikka, elämä ja ravinto. Näistä me jokainen blogataan, omilla tyyleillämme, omilla elämänkokemuksillamme.
Käykää ehdottomasti katsomassa sivuston oma sivut, TÄÄLTÄ. 
Facebookista meidät löytää myös ja sinne uusimmat postaukset ja muut kuulumiset päivittyvätkin tiuhaan tahtiin, joten tykkää ja saat tiedon ensimmäisenä. 

Myös Twitteristä löydät mun blogin nykyään, klikkaamalla TÄSTÄ pääset seuraamaan sieltäkin kautta.

Nrj Workout @Kaapelitehdas

Eli tosiaan voitin liput kyseiseen tapahtumaan Emmin ja Terhin -treeniblogista. Eilen paikalla oli Uniikki, Elastinen ja Brädi, jotka pitivät huolen musiikkipuolesta, meidän treenatessa ohjauksen mukaan.

Aluksi olin kyllä niin pihalla, ihan kun ikinä en olisi reenannutkaan:D tai siltä se tuntui. Sitten pääsin jo mukaan ja musiikkihan se vei lopulta täysin järjen, esim. tikapuita tehdessä olisin lopettanut varmasti kesken ellei Elan "Let's go" ja "Vielä jaksaa" olisi kaikunut korvissa.

Ihan huippua! Lähdin tapahtumaan yksin ja hyvä niin, treenikavereita kyllä löytyi!

Ihanaa, että tällaisia tapahtumia järjestetään. Sopii niin nuoremmalle (K-15) kuin vanhemmallekkin väelle ja tuntejahan löytyy varmasti jokaisen makuun aina, Les Mills -BodyAttackista erilaisiin jooga-tunteihin. Laidasta laitaan siis. 

Tapahtumasta löytyy myös monia näytteilleasettajia, jotka esittelevät omaa palveluaan/tuotettaan, liikunnan saralla tietenkin. Itse ihastuin eilen Evoke -"energiamehuun"(toimii vähän niinkuin kahvi tai palautusjuoma) sekä tutustuin uuteen tuotteeseen joka lievittää stressiä, Mind Masteriin.

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli todella energinen ja motivoiva. Se toi uskoa ja treeni-iloa tähän syksyyn!

Olitko säkin paikalla? Kerro mielipiteesi tapahtumasta! 

-Hensku