Goodbye leg days..

Terveiset sohvanpohjalta!

Osa tietääkin, että olen viettänyt eilisen(26.4) päivän sairaalassa. Ja tämän kirjoituksen luettuaan tietävät sen loputkin sekä syyn sille, että miksi siellä oltiin. Aluksi kerrottakoot, että yrittäjyyskurssilla sujuu ja nyt olen jo liiketoimintasuunnitelman kimpussa, joka hiukan aiheutaa päänvaivaa.

Nyt aiheeseen alkulätinöiden jälkeen! 

Noin kuukausi tai pari takaperin ilmestyi varpaaseeni ihmeellinen sekä todella kipeä möykky. Aluksi ajattelin, että eiköhän se itsekseen katoa. Jossain vaiheessa sitten vihdoin sain älynväläyksen, että ei se ei todella lähde. No ei siinä, hirveä jännitys ja soitto lääkärinaikaa varaamaan. Sitä ennen oltiin monelta taholta googlailtu kaikenlaiset kamaluudet, että kuolemanportteja jo kolkuteltiin. 

Ensimmäinen hoitajan tapaaminen oli kammottava, jäätävä piikki, jolla yritettiin puhkoa tuota möykkyä. Ihan tyhjän kanssa, ei sieltä mitään tullut. Tämän jälkeen lähete ortopedille ja taas päiviä pelon kanssa. Ortopedin pakeilla oltiinkin jopa 10 minuuttia, kunnes totesi asianlaadun ja aloimme varaamaan toimenpide aikaa. 

Toimenpide oli siis eilen(26.4), varpaastani poistettiin siis hyvälaatuinen luukasvain. Ajat ennen leikkausta manasin itselleni kuolemaa ja varmaa kidutusta. Minulla tosiaan voisi ajatella olevan jonkin sortin piikkifobia. Pieni tulehdusarvojen nippaus sormenpäästä ja oksennus on taattu. 

Eilenpä siis aikaisin aamusta juomatta ja syömättä olleena Hatanpään sairaalaan päiväkirurgian yksikköön. Siellä sain heti ihanan vastaanoton sekä rauhottavia. Kaikki tapahtui hyvin rauhallisesti ja siten, että tiesin jokaisen askeleen. Se toi varmuutta ja ihan pienen pienen hymyn huulilleni. Aika tuli ja minut kutsuttiin saliin! HYRR.. Se todellakin oli ihaoikea leikkaussali, tuollaisessa en ole aiemmin ollut. Todella pelottavaa, ajattelin. 

Siihenpä kävin pöydälle pienessä tokkurassa makoilemaan, pian tunsin pienen piston; se oli kanyyli, josta sain relaksoivaa lääkettä, kipulääkettä ja antibioottia. Seuraava tunne oli pisto selässä. Epämukava, mutta sen kesti. Olin vissiin sellaisessa tokkurassa jo, että hoitajat joutuivat hiukkasen topputtelemaan minun höpinöitäni. Pian en sitten tuntenut mitään vyötäröstä varpaisiin, hassu tunne. Kuitenkin leikattavassa varpaassa oli todella sitkeässä puutuminen, joten sinne lisättiin vielä puudutusta. 

Sitten alkoi itse operaatio ja minulla oli luvan kanssa puhelimeni mukana, josta musiikkia korvissa. Operaatio kesti noin tunnin vähän päälle valmisteluineen. Siitäpä lähdettiinkin heräämöön selviämään lääketokkurasta ja leikkauksesta. Ennen neljää mieheni tuli hakemaan minut ja lähdettiin karkkiostoksille, erinomaisesti kestetyn operaation johdosta! Jeij! 

 

Kaiken kaikkiaan leikkaus sujui hyvin ja olen itsestäni erittäin ylpeä, koska itkua, huutoa, kiroamista tms ei tullut harrastettua leikkauksessa. 

Pelkoni eivät olleet turhia, mutta niistä selvittiin. Jännittävin asia on se, että tämä leikkauksen jälkeinen päivä on ollut erittäin kivulias. Moni varmasti myös ajattelee, että onpas nyt niin iso asia. Minulle kaikki toimenpiteet ovat isoja juttuja, koska pelkään niitä aivan älyttömästi! Onneksi on kotijoukot tukemassa <3

 

Nyt sitten parannellaan sohvalla makoillen.. 

Tai sitten ei, huomenna pitäisi olla Helsingissä tapaamisissa. Perjantaiksi pian takaisin kotiin juhlimaan Vappua meillä, kun on mies töissä aidon vapun niin juhlitaan aikaisemmin.

 

Mahtista sekä aurinkoista päivää kaikille!

-Henskupauliina

Build your own empire

Tiukkaa tiistaita kaikille!

Eilen alkoi niin uusi viikko kuin myös uusi kurssi minun elämässäni. Nimittäin, yrittäjyyskurssi, joka johdattelee minua kohti täyspäiväistä yrittäjyyttä. Jännitin viikonloppuna vaikka toisaalta ajatuksissa tämä kurssi on jo siintänyt pidemmän aikaa. Hienoa oli huomata kehitystä itsessään, että en kuitenkaan täysin panikoinut tai mennyt ihan pääjumiin. Sitä se oli ennen! Voinen siis ylpeästi kulkea eteenpäin tietäen, että olen pystynyt löytämään sen ajatusmallin, jossa tiedän pystyväni mihin vain. 

Ajatusmallini olen oikeastaan kokonaan pyrkinyt kääntämään positiiviseksi sekä päättänyt, että aion kulkea omaa polkuani sanoi siitä kuka tahansa mitä tahansa. Paljon pomppuja on ja tulee olemaan matkassa, niillä on ollut upea vaikutus tähän päivään. Tie yrittäjyyteen ei ole aina se helpoin, mutta jos ajattelee niin kuin yrittäjä, ei näe muuta reittiä. Täytyy olla positiviinen narsisti, ymmärtää oma arvonsa ja se, että päätöksen jälkeen vaaditaan toimintaa. Minulla kesti hetki tajuta edeltävä lause. En  osannut uskaltaa. Uskaltaminen johtaa jo suuriin onnistumisiin ja etenemisiin. Se mahdollistaa paljon uusia asioita. Uskaltamisen seurauksena istun tänään tässä; opiskelemassa yrittäjyyttä, tekemässä omaa liiketoimintasuunnitelmaa tukevaa työtä. Tie menestykseen on tekeminen ja monimuotoinen itsensä kehittäminen.

Monelta kuulen kuinka ankealta maanantai tuntuu ja sitä se minullakin pitkään oli. Onnellisuus lähtee valinnasta ja itse valitsin toisin. Valitsin sen tien, jossa maanantai on vain yksi uusi huippupäivä onnistua, eikä se masentava viikonlopun jälkeinen työhön raahautumispäivä. Ja, kun eilen heräsin niin voihan kevät! Oli oikeasti helppo nousta ja lähteä aikaisin aamusta kolmella bussilla kohti Tamperetta ja kurssia, joka helpottaa ja edistää yrityksen byrokratian oppimista. Tänään olikin jo hieman hankalampaa, mutta olenpa oppinut tavan, jolla saan itseni A) hyvällä tuulelle heti aamusta ja B) nopeasti ja kivuttomasti sängystä ylös. Kuuntelen heti aamusta jotain todella hyväntuulista musiikkia, jossa itselle ainakin sanat ovat tärkeimmässä roolissa. Tällä hetkellä aamuissani soi Elastisen ja Sami Hedbergin yhteistyössä, Elastisen omassa tv-ohjelmassa tehty kappale "Täytyy jaksaa". Kappaleen teema pyörii juurikin tuon päätöksen tekemisen ja positiivisuuden ympärillä.  

Vasta kaksi päivää kurssilla ja puhkun intoa yrittäjyydestä enemmän kuin koskaan. Kuten sanottu, yrittäjyys kasvaa sinussa, sitä ei opiskella. Se on asenne ja halu! Mitä voit oppia on käytäntö! Tähän asti kurssilla on käyty ainoastaan perusjuttuja ja käytäntöjä läpi, mutta pian alkaa se itseäni kiinnostavin osuus eli käytäntö; verotus, liiketoimintasuunnitelma ja muut hallintoasiat. Ne itseäni kiinnostavat ja askarruttavat.

Hippua, että meitä on niin monta eri ajatuksen omaavaa kurssilla, se on todellinen voimavara. Jo se opettaa paljon! Lajitoverin tunnistaa, yrittäjä yrittäjän. Ryhmähenki jo näiden parin päivän aikana on aivan uskomaton ja osaamista löytyy niin monelta alalta! 

Jos jostain olen tosiaan liekeissä niin se on tämä kevät! Niin paljon tapahtuu ja bisneksiä viedään volyymilla eteenpäin. Meillä on oma koti ja sen pihanlaitto sekä oman kulkupelin hankinta, kansainväliseen business-koulutukseen haku ja vielä omat treenikuviotkin sekä tietenkin kesä ja parisuhdepläänit. Elämä vaan on niin siistiä! Elämä tosiaan on parasta huumetta.

Mulla nyt siis tosiaan menee arkipäivät noin suurinpiirtein kesäkuun alkuun asti enemmän tai vähemmän kurssilla, omien töiden ja harrastusten parissa. Kova hinku olisi päästä mukaan pelaamaan kevätkauttakin jalkapallon puolella, mutta tuleva leikkaus voi pistää sen asian jäihin. Katsotaan? 

Mun päivittäisiä seikkailuja ja juttuja voit seurata;

Snapchat @henskupauliina

Instagram @henskupauliina

Facebook Ensimmäinen Askel -forever living 

Mukavaa tiistai-iltaa,

Hensku 

Ei elämä aina ole korkealentoista!

Ohitse kulkee ihmisiä; osa hymyilee, osa ei. Kaikilla on päämäärä, jokainen on menossa johonkin. Jokainen tietää mitä haluaa. Monesti mietin, olenko ainoa, joka välillä rakastaa kaupungilla haahuilua, päämäärättömiä reittejä ympäri keskustaa ihaillen kaunista kotikaupunkia. Monta kertaa olen löytänyt itseni kamppailemassa samojen kysymysten kanssa; Mihin olen menossa? Tiedän tasan mitä haluan ja jopa sen miten saavuttaa se, mutta silti jokin hidastaa jokin pidättelee, mikä se on? 

Istahdan saman tutun kahvilan kulmapöytään, paikkaan, jossa annan ajatuksilleni tilaa. Tämä on se paikka, jossa on ihmisiä, mutta silti täällä saan olla aivan rauhassa itseni kanssa. Kahvilanpitäjä saattaa väliin huikata tarvitsenko jotain, muuten saan istua itsekseni pöydässä, jonka ympäriltä voin seurata kaupungin vilskettä. Täällä todella voi kuulla omien ajatusten juoksevan kilvan kahvipapujen purinan kanssa. 

Kyllä minullakin on päämäärä, se ajatuskokonaisuus, johon haluan pyrkiä. Sinne on vain hankala päästä, jos ajatukset ova yhtä sekaisin kuin tämän maailman meno. Usein voin tuntea, kuinka ideani ja ajatukseni kumpuavat suoraan sydämmestä, se on sitä eteenpäin haluamisen riemua. Mutta mitä sitten, kun ei ole kunnon eväitä päästä eteenpäin? 

Mitä, kun ei kykene pääsemään eteenpäin kohti sitä omaa tavoitettaan. Aika kamalaa, kun itse ei periaatteessa edes ole esteenä sille!

Minun esteeni ovat niin naurettavia, joku voisi sanoa. Niin se vain juuri nyt ei ole! Minua ei naurata, minua itkettää! 

Tajuan sen, että minulla ei ole penninhyrrääkään rahaa. Ilman rahaa en pääse eteenpäin, laskuja ei voi maksaa, en pääse koulutukseen.. List goes on. 

Aiemmin ajattelin, ettei koskaan tarvitsisi edes ajatella tukien puoleen kääntymistä, kun niihin nyt on yritetty kääntyä niin nekin on evätty. 

Olen suomalainen, vanhempani ovat suomalaisia. Maksamme veroja tähän maahan! Olen nuori, koulusta vaikeuksien kautta voittoon selvinnyt ylioppilas. JA se mitä saan kuulla, kun pyydän tukea, jotta voin itseäni kouluttaa ja aloittaa elämääni nuorena ihmisenä, se vastaus on kielteinen!

Tämä asia mietityttää hetkestä toiseen. Ulkomaalaisille löytyy rahaa, ilmaiset asunnot, toimeentulo, koulutus jne... Suomalaiselle nuorelle ja työnnälkäiselle ei löydy sitä kunnioitusta eikä tukea, jolla hän voisi kouluttaa, kasvattaa ja saada oman liiketoimintansa näin ollen myös tuoden lisää verorahoja Suomeen. 

Nämä ajatukset ovat pyörineet päässäni viimeisen kuukauden aikana aikana ja täytyy sanoa, että kyllä! Minä aion päästä päämäärääni vaati se sitten mitä tahansa! Tasan yhden järkevän ja todella ymmärtäväisen ihmisen olen kohdannut etsiessäni tukea virastoilta. 

Haluan siis sanoa, että sinä nuori tai vanhempi älä luovuta, älä anna periksi taistelussasi! Oli päämääräsi mikä tahansa; kulje sitä kohden. Muista välillä haahuilla, muista pysähtyä ja miettiä miten upeasti olet voittanut vastoinkäymiset. Mikä tärkeintä muista olla ylpeä itsestäsi! Pyri ajatuksissasi siihen, että vaikka päiväsi olisikin ollut täysin paska ja täynnä katastrofeja, et mene nukkumaan niitä miettien! Anna unillesi vapaus olla sateenkaaria ja inspiroivia rakastamiasia asioita täynnä. 

Jos sata ihmistä yrittää kaataa sinut, tulee vastaan varmasti yksi, joka ottaa kädestä ja kertoo sinun pystyvän mihin vain. Se yksi voit olla sinä myös jollekkin muulle! Vaikka jopa itsellesi. 

Minä aion kaatua ja nousta, niin monta kertaa kuin päämääräni saavuttaminen tulee vaatimaan. 

Päämääräni on olla itseni herra, tehdä sitä mitä rakastan. Auttaa ihmisiä voimaan hyvin; henkisesti, fyysisesti, sisäisesti sekä ulkoisesti. Haluan auttaa ihmisiä kohti heidän unelmiaan. Koska minä tiedän, että jos vain sinä päätät saavuttavasi jotain, sen myös voit saavuttaa! Se on sinusta kiinni! Haluatko? Haluatko elää onnellisena, kenties vauraampana ja vapaampana?   Minä haluan!

Parempaa sunnuntaita!

Suosittelen ehdottomasti käymään Tampereen Hämeenkadun Wayne's Coffeella. Tunnelma ei vain tästä parane!