Tässä on nyt joululomasta asti kärsitty enemmän ja vähemmän tuon vasemman takareiden revähtymästä. Hierontaa, ultraa, magnesiumia ja teippaamista näillä keinoin on yritetty parantaa, mutta vielä tuloksetta. SmartFysion osaavissa käsissä kuitenkin reisi saadaan varmasti kuntoon. Takareiden kanssa siis hoidot jatkuvat. Toinen viheliäinen vieras on tämä flunssapöpönen, joka on nyt koittanut jo reilun viikon kaataa minut sängynpohjalle, kuitenkaan siinä onnistumatta. Sillä menossa olen ollut enemmän kuin olisi järkevää, tuossa viikonloppuna oli jo sentään parempi olo, mutta se kaikkosi sitten yhtä nopeasi kuin tulikin.
Lämmintä juotavaa, paljon vitamiineja, vielä enemmän kurkkupastilleja ja ne lämpimät vaatteet, niillä olen yrittänyt tervehtyä. Kaupasta lähtee mukaan vielä inkivääri sekä sitruuna, josta mixaan itselleni ystävän ohjeilla lämpimän ihmejuoman. Pitäkää peukkuja, että sillä tämä pöpö lähtisi lipettiin! Pääsisinpä salille edes yläkroppaa treenaamaan, kun jalat ovat nyt vielä kieltolistalla tuon takareiden takia, joka kyllä totuudenmukaisesti syö motivaatiota jonkin verran.
Takareiden revähtymähän aluksi säteili kipua aina selkään sekä polveen asti, nyt se on sentään saatu kuriin. Oli myös päivä, jolloin reisi petti alta ja käveleminen oli tuskaa. Minun onnekseni siinä vaiheessa tajuttiin alkaa hoitotoimenpiteisiin, ken tietää olisinko vieläkin vain vitkuttanut särkylääkkeillä menemään. Myös asentoherkkyys on helpottunut, joten on kai siellä jokin helpottanut ja parempaan suuntaan mennään. Kunhan saadaan lopullisesti reisi kuntoon niin olen hyvin tyytyväinen. Update reisi kunnossa! (vielä tosin yksi hieronta/ultraus kerta taitaa olla jäljellä)
(27.2)Tervehtyminen ei kuitenkaan mennyt aivan nappiin, sikäli kun en vieläkään nimittäin ole terve ja tässä on käyty läpi jo poskiontelontulehdus ja siihen antibiootit, sekä jumalaton yskä ja viimeisimpänä mononukleoosin diagnoosi, liikuntakieltoa siis on pukannut aika pitkälle ajalle. Pää on moneen kertaan meinannut sanoa sopimuksensa irti, kun ei tämä kipeenä olo herkkua ole mielen ja vähempi kyllä kunnonkaan kannalta.
Nyt onneksi on alkanut parantumista tapahtumaan ja tämä kahden kuukauden sairastelu alkaa tulemaan tiensä päähän, uskossa on ainakin hyvä elää.
(27.2)Tervehtyminen ei kuitenkaan mennyt aivan nappiin, sikäli kun en vieläkään nimittäin ole terve ja tässä on käyty läpi jo poskiontelontulehdus ja siihen antibiootit, sekä jumalaton yskä ja viimeisimpänä mononukleoosin diagnoosi, liikuntakieltoa siis on pukannut aika pitkälle ajalle. Pää on moneen kertaan meinannut sanoa sopimuksensa irti, kun ei tämä kipeenä olo herkkua ole mielen ja vähempi kyllä kunnonkaan kannalta.
Nyt onneksi on alkanut parantumista tapahtumaan ja tämä kahden kuukauden sairastelu alkaa tulemaan tiensä päähän, uskossa on ainakin hyvä elää.
 |
Kuka väittää ettei odota kesää?Minä ainakin odotan ihan hirveesti. |
Aika paljon on tapahtunut nyt näiden hiljaisten kuukausien aikana ja niin vähän olen kirjoittanut, mutta joskohan se kirjoittaminen lähtisi rullaamaan, kun saan kirjoitukset alta pois niin voin jopa ajatella bloggaamista. Voisin luvata seuraavaan postaukseen sellaista pientä päivitystä tämänhetkisestä elämästäni sekä tilannekatsausta ikuisuus- eli kroppaprojektista.
Muistakaahan ehdottomasti käydä lukemassa muidenkin Treenibloggareiden blogeja, ne löydät helposti saman katon alta, täältä.
Siihen asti, nauttikaa ulkoilmasta ja toistenne seurasta ei ole tärkeämpää kuin fyysisesti ihmisten seurassa oleminen, joten heittäkääpä elektroniikka välillä koriin ja kori hyllylle. Niin, itse kukin voisi tehdä, vinkkaus itselleni.
Jos sulta siis meni hieman ohi niin tämän postauksen tekstistä osa on kirjoitettu aikapäiviä sitten ja loput juuri nyt.
Tsemppi- ja viikonlopputerkuin,
Henskupauliina
