Valtaisa fitnessvyöry! Kamalaa tuo fitness?

Todella moni bloggari, fitnessbloggari tarkennetummin, on nyt kirjoittanut niin sanotusta  fitnesskohusta.  Joten niin päätin minäkin sanoa lyhyesti sanottavani, jota jo osa fitnessbloggareista on oikeastaan puoltanutkin.

On totta, ettei lavakunto ole todellakaan tervellinen saati normaali. Tuo kyseinen lavakunto, ei kestä edes kokonaista päivää. Se on se mihin kilpaurheilijat tähtäävät treenaamalla koko kauden, aivan samanlailla kuin uimarit saati jalkapalloilijat tai vaikkapa maratoonarit. Hekin harjoittelevat ympäri vuoden, eri tehoilla ja tyyleillä, jotta sitten tärkeän kilpailupäivämäärän koittaessa ovat kilpakunnossa. Sen jälkeen lähdetään taas maltillisesti tankkaamaan ja miettimään uusia haasteita.
Sitähän se kilpaurheilu on!

Kuva:MD

Kuva: Mathias Busse/Fitness Expo

En hyväksy sitä, että ihmiset ovat ottaneet oikeudekseen haukkua ja arvostella hyvinkin negatiivisesti sekä tuomitsevasti fitnesskilpailijoita ja heidän kuntoaan tuona kyseisenä kilpailupäivänä. Se on väärin! Koska fitneksessä oma keho on se, jossa kaikki työ näkyy ja sitä arvostelevat asiatuntevat tuomarit, on se selkeästi ollut helppo ottaa silmätikuksi.
Kuitenkaan mielestäni edes(!!) lavakunto ei vastaa todelliuudessa sitä mitä sen on haukuttu vastaavan, anorektisen sairasta kehoa. Fitnesskilpailijan rasvaprosentti ei lähes 99%:sti ole sitä luokkaa mitä se voi anorektikolla olla, myös fitnesskilpailijan kehonkoostumus on erilainen. Anorektikko on niin sanotusti luuta ja nahkaa, kun taas fitnesskilpailijalla on luun ja nahan lisäksi myös lihasta. (ANOREKSIA ON SAIRAUS, FITNESS EI OLE!)

En myöskään arvosta, sitä tosiasiaa, että ihmiset arvostelevat tuota raa'alla työllä ja intohimolla (sekä niillä ärräpäillä) hankittua kehoa, kuin sen eteen ei olisi tehty mitään ja aivan kuin kuka tahansa pystyisi siihen. Yksikään kroppa, jota lavoilla nähdään ei ole saavutettu ilman työtä, niitä hikipisaroita ja dieettauksia. Ei siis onnistu vain laihduttamalla itsensä kuivaan kuntoon.

Kuva: Splash

On myös huomattavan eri asia harrastaa kuin kilpailla fitneksessä. Eivät fitnesselämäntapaa, eli terveellistä perusruokavaliota noudattavat ja pari kertaa viikossa reenaavat tähtää siihen kisakroppaan, vaan heille tuo elämäntyyli on enemmänkin sen hyvän olon hakemista terveellisistä elämäntavoista. Fitneksessä kilpailevien tavoite on se lava, vaikka on myös heitä jotka lähtevät lavalle lähtemään kokemuksen ja ylittämään itsensä, joka mielestäni sekin on täysin oikeutettua.
Jokaisella on oikeus tehdä sitä mitä rakastaa ja josta saa niin sanotusti hyvät vibat!!! 

Ja ainakin itselläni nuo kaksi ylempää kuvaa herättävät paremmat fiilikset kuin tämä alin kuva. Mielestäni muutenkin niin ei tuo bodyn kisakunto näytä aivan hirveälle, toki hormonaalisestkin on ihan hyvä ettei edes sitä päivää noin kireissä kunnoissa olla. Vaikka damagea se silti saattaa aiheuttaa, mutta kuten on muissakin blogeissa todettu niin, mites se on lätkässä tai jalkapallossa? Eikö sielläkin satu ja tapahdu loukkaantumisia peleissä, harjoituksissa jne, siihen nähden fitness-lajina on turvallinen!




Tämmöstä mielipidettä tähän keskiviikko-iltaan! Pieneltä blogitauolta palaillaan, ehkä fressimpänä ja pää täyteen tankattuna ideoita. Tai sitten tässä vielä lataillaan itseään, mutta nyt joka tapauksessa I'm back! 

-Henskupauliina