Te, jotka minut tunnette paremmin tiedätte, että elän elämääni tunteella ja välillä tämä nyt sitten johtaa mut semmosiin tiloihin, että heikompaa pelottaa.
Toisaalta kenenpä päätä ei pistäisi sekaisin jos olet 12 vuotta koulutiellä sitten out of nowhere kaikki suunnitellut työkuviot lentää roskakoriin. Kyllä siinä hetki menee itseään kasatessa, jälleen.. Yhtä itsensä kasailua ja taas uudelleen murentumista tuntui tuossa jo hetkonen, miltei ikuisuus olevankin. Jos nyt kuitenkin mietitään positiivisuuden kautta tätäkin tapahtumaketjua, niin tulipahan pidettyä ensimmäinen kouluvuoden mittainen kesäloma moneen kesään, ilman töitä.
Elämä siis heittelee miten tahtoo, mutta ei anneta sen masentaa vaan kuljetaan eteenpäin. Niin paljon työhakemuksia sekä haastatteluja on käyty läpi, joten eiköhän tässä pian ala vihdoin ne työtkin, rahahan ei tunnetusti kasva puissa. Edes liikuntaintoa ei ole kaatanut tämä talous- sekä fiilisongelma, vaan sen sijaan liikunnasta on ollut apua. Kävelyt ja lihaskuntoreenit kotona, niitä on oppinut arvostamaan. Tietenkin se ottaa päähän, kun toinen puolisko voi käy salilla ja itse joutuu toivottamaan ainoastaan hyvät treenit sinne eikä mukaan voi mennä..
Aina ne asiat eivät suju kuten olet ajatellut, mutta jokaiseen tilanteeseen on ratkaisu; ÄLÄ LUOVUTA!
Ihanaa loppuviikkoa! Jos vaikka vihdoin ne helteet näyttäytyisivät!
Henskupauliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti