Istahdan saman tutun kahvilan kulmapöytään, paikkaan, jossa annan ajatuksilleni tilaa. Tämä on se paikka, jossa on ihmisiä, mutta silti täällä saan olla aivan rauhassa itseni kanssa. Kahvilanpitäjä saattaa väliin huikata tarvitsenko jotain, muuten saan istua itsekseni pöydässä, jonka ympäriltä voin seurata kaupungin vilskettä. Täällä todella voi kuulla omien ajatusten juoksevan kilvan kahvipapujen purinan kanssa.
Kyllä minullakin on päämäärä, se ajatuskokonaisuus, johon haluan pyrkiä. Sinne on vain hankala päästä, jos ajatukset ova yhtä sekaisin kuin tämän maailman meno. Usein voin tuntea, kuinka ideani ja ajatukseni kumpuavat suoraan sydämmestä, se on sitä eteenpäin haluamisen riemua. Mutta mitä sitten, kun ei ole kunnon eväitä päästä eteenpäin?
Mitä, kun ei kykene pääsemään eteenpäin kohti sitä omaa tavoitettaan. Aika kamalaa, kun itse ei periaatteessa edes ole esteenä sille!
Minun esteeni ovat niin naurettavia, joku voisi sanoa. Niin se vain juuri nyt ei ole! Minua ei naurata, minua itkettää!
Tajuan sen, että minulla ei ole penninhyrrääkään rahaa. Ilman rahaa en pääse eteenpäin, laskuja ei voi maksaa, en pääse koulutukseen.. List goes on.
Aiemmin ajattelin, ettei koskaan tarvitsisi edes ajatella tukien puoleen kääntymistä, kun niihin nyt on yritetty kääntyä niin nekin on evätty.
Olen suomalainen, vanhempani ovat suomalaisia. Maksamme veroja tähän maahan! Olen nuori, koulusta vaikeuksien kautta voittoon selvinnyt ylioppilas. JA se mitä saan kuulla, kun pyydän tukea, jotta voin itseäni kouluttaa ja aloittaa elämääni nuorena ihmisenä, se vastaus on kielteinen!
Tämä asia mietityttää hetkestä toiseen. Ulkomaalaisille löytyy rahaa, ilmaiset asunnot, toimeentulo, koulutus jne... Suomalaiselle nuorelle ja työnnälkäiselle ei löydy sitä kunnioitusta eikä tukea, jolla hän voisi kouluttaa, kasvattaa ja saada oman liiketoimintansa näin ollen myös tuoden lisää verorahoja Suomeen.
Nämä ajatukset ovat pyörineet päässäni viimeisen kuukauden aikana aikana ja täytyy sanoa, että kyllä! Minä aion päästä päämäärääni vaati se sitten mitä tahansa! Tasan yhden järkevän ja todella ymmärtäväisen ihmisen olen kohdannut etsiessäni tukea virastoilta.
Haluan siis sanoa, että sinä nuori tai vanhempi älä luovuta, älä anna periksi taistelussasi! Oli päämääräsi mikä tahansa; kulje sitä kohden. Muista välillä haahuilla, muista pysähtyä ja miettiä miten upeasti olet voittanut vastoinkäymiset. Mikä tärkeintä muista olla ylpeä itsestäsi! Pyri ajatuksissasi siihen, että vaikka päiväsi olisikin ollut täysin paska ja täynnä katastrofeja, et mene nukkumaan niitä miettien! Anna unillesi vapaus olla sateenkaaria ja inspiroivia rakastamiasia asioita täynnä.
Jos sata ihmistä yrittää kaataa sinut, tulee vastaan varmasti yksi, joka ottaa kädestä ja kertoo sinun pystyvän mihin vain. Se yksi voit olla sinä myös jollekkin muulle! Vaikka jopa itsellesi.
Minä aion kaatua ja nousta, niin monta kertaa kuin päämääräni saavuttaminen tulee vaatimaan.
Päämääräni on olla itseni herra, tehdä sitä mitä rakastan. Auttaa ihmisiä voimaan hyvin; henkisesti, fyysisesti, sisäisesti sekä ulkoisesti. Haluan auttaa ihmisiä kohti heidän unelmiaan. Koska minä tiedän, että jos vain sinä päätät saavuttavasi jotain, sen myös voit saavuttaa! Se on sinusta kiinni! Haluatko? Haluatko elää onnellisena, kenties vauraampana ja vapaampana? Minä haluan!
Parempaa sunnuntaita!
Suosittelen ehdottomasti käymään Tampereen Hämeenkadun Wayne's Coffeella. Tunnelma ei vain tästä parane!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti