Paikallisjoukkueesta, sinivalkoraita-paitoihin asti. Tuli eteen päivä, joka tuhosi kaiken kuin tsunami konsanaan. Päivä, jonka haluaisin pyyhkiä pois ja muuttaa. Päivä, jonka takia tai syystä tästä tytöstä ei tullutkaan ammattifutaajaa. Päivä, joka avasi Niilin mittaiset kyynelkanavat. Päivä, josta lähti grammojen, sittemmin kilojen kerääminen. Päivä, jonka jälkeen hän ajatteli ettei enää ikinä innostuisi saati rakastuisi mihinkään lajiin niin syvästi sekä vankasti.
Tuon päivän jälkeen tyttö ei liikkunut, hän vain söi ja teki pakolliset askareet. Oikeastaan liikunnasta tuli jotain hyvin kaukaista ja pakkopullan tapaista hänelle.
Kymmenen kiloa myöhemmin, kuntosali kuulosti korvaan hyvälle vaihtoehdolle aloittaa liikkuminen uudelleen. Ensin salilla käyminen oli sitä "laihdutus" mielessä käymistä, joka sitten tyssäsikin aika nopeasti, koska tällä tavoin harjoitteleminen ja liikkuminen ei ollut tytön mielipuuhaa. Tyttö vaihtoi salia ja alkuhuumassa käytiinkin tiuhaan tahtiin ja hän treenasi liikunnanilon kautta. Silti homma tyssäsi taas..
Samainen tyttö oli kuitenkin päättänyt ettei luovuta vaan lähti mukaan nettivalmennukseen, jonka aikana tytön muu elämä olikin melkoisessa myllerryksessä. Siitä lannistumatta tytöllä oli ja on tavoite, joka kiiltää silmissä kuin tähdet taivaalla; kisoihin hän haluaa, mutta valmiin kuntoisena, ei keskeneräisenä. Tätä tavoitetta kohti hän hamuaa, koko sydämmen täydellä rakkaudella.
Uusi rakastuminen liikuntaan on siis löytänyt hänet. Jokaiselle löytyy se oma juttu. Luota siihen ja taistele unelmasi puolesta.
Voit vain arvella kenestä tekstissä oli kyse. Näin toivottelen mukavaa torstai-iltaa juuri sulle! Aloitetaan viikonloppu auringolla ja hymyllä, eikös jookos?
Mulla onkin huomenna yo-kirjoitukset, filosofiaa..
Siitä johtuu blogin hetkellinen hiljaisuus ja parista muusta jutusta, joista postausta tuonnempana todennäköisesti.
Levollista yötä, -Henskupauliina




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti